lauantai 25. tammikuuta 2014

Taas se iski keskellä talvea. Halu juosta. Silloin talvi muistutti vielä syksyä, joten tilasin juoksulenkkarit ja musiikkisoittimen.
Sitten tulikin lunta ja ihan liian kovat pakkaset. Jotka hellittivät vasta.
 
Huomasin, etten ole turhaan polkenut lastenkuljetuskärry perässä kahdenkymmenen asteen pakkasessa epätoivon kyyneleiden partaalla. Tai väsyneenä työpäivän jälkeen kiskonut kolmea pientä pulkassa koiran lenkillä.
Uskon myös, että musiikilla oli osuutta asiaan.
 
Mutta olen minä yllättynyt ja ylpeä. Etten ollutkaan ihan rapakunnossa ja että minulta sittenkin löytyy pikkuisen itsekuria.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti