Esikoisen housut on ollut jo kesästä lähtien kertakäyttötavaraa. Tai siltä ainakin tuntuu, että uudet housut ovat heti polvesta (tai joskus jostain muualtakin) rikki. Nyt Pienempikin vaikuttaa kasvattaneen puukon polveensa.

Kangaskaapissa ei tietenkään ole oikeastaan lainkaan housukankaita!

Pieni, esikoinen, on housujensa kanssa muutoinkin haastava. Tytölle kun kelpaa vain sukkahousut tai legginsit. Värimaailmasta puhumattakaan.

Kuvan mopokangaskaan ei hänen mieleensä ollut, mutta kun housuhylly huutaa tyhjyyttään, eikä kangaskaapissa ollut muuta legginseihin sopivaa kangasta riittävästi, sain tytöltäkin epävarman hyväksynnän. Täydellinen valinta kaavan testailuun. Pieni, kun on kovin pitkä ja kapoinen.

Useamman viikon legginsit odottivat vyötäröä vaille valmiina. Ja arvaatteko, kuinka käy, kun vihdoin ryhtyy vyötäröä ompelemaan ja siinä ommellessa naureskelee itsekseen kirjoittavansa blogiin, kuinka vaikeaa vyötärön ompelu voi olla, kun siihen menee useampi viikko? Just just. Viimeisen päälle kaikki langanpäät pääteltyänikin totean, että kaikesta varmistelusta huolimatta kuminauha on mutkalla ja ei kun ratkomaan.

No valmiit ne nyt vihdoinkin on. Aavistuksen verran yöhousumaiset, koska kaavaa saa seuraavaa kertaa varten kaventaa. Mutta toimisiko kaava tällaisenaan velourlegginseihin? Talvikeleillä, kun housujen soisi olevan paksumpaa kangasta.